adieu

kivasti vierähti pari viikkoa ja paljon on tapahtunut sillä välillä. kotipaikkakunta vaihtui 475km etelämmäs eli Marseilleen eteläranskaan, mikä on muuten yksi ihan parhaista kaupungeista ikinä!
vanhan perheen kanssa meni sukset vähän ristiin. No ei aivan mutta se paikka ei tuntunut musta hyvältä ja ajattelin että jos aion viettää aikaa pois suomesta kaukana kaikesta mikä on jo sinänsä vaikeaa, niin teen sen sit tyylillä. mikä tarkoittaa että en halua kitua missään loukussa josta ei pääse mihinkään helposti. ja nyt pääsen 900 000 ihmisen keskelle kotiovelta suoralla bussilla 2,6e. kuin hienoa voi olla.

salut genevejärvi

kyliä

gayish

Kaikki tapahtui aika nopeasti. Kelailin asiota yhden erittäin rankan päivän jälkeen mikä siis sisälsi paljon löyntejä, potkuja ja itkuja lapsilta. Päätin laittaa mun tunnukset takaisin au pair worldiin jos sieltä löytis jotain uutta jännää ja ehkä vartin sisällä sain puhelun Versaillesista: "moi haluisitko tulla tänne au pairiksi. asutaan ihan lähellä pariisia. tarvitaan tänne joku kahden viikon sisällä". jäin vähän suu auki ja olin ihan koomassa loppuillan, vaikka käytiin katsomassa ulkoilmaleffaa ja pubittamassa. Sain vähän rohkaisua suomesta, kiitos hirveästi siitä, ja aamulla keräsin kaiken rohkeuteni ja ilmoitin että en viihdy täällä ja haluan varmaankin vaihtaa perhettä. sitten lähdin emmalle evakkoon sveitsiin.
Seuraavana päivänä menin takaisin kotiin juttelemaan asioista. Mulla oli sellainen idea, että kerron perheelle mahdollisimman ajoissa mun lähtöaikeista ettei ne joutuisi huonoon tilanteeseen mikä ei osoittautunut järkeväksi tempuksi eli kusin omille sukille.Yritin ehdottaa että voisin jäädä vielä viikoksi, mutta mulle annettiin kaksi vaihtoehtoa: lähdet aamulla tai kahden viikon päästä. en olisi pystynyt enää jäämään niin pitkäksi aikaa, koska olin aika varma että lähden versaillesiin ja olisin aika varmasti saanut jonkinlaisen mielenterveyshäiriön. jäin vähän tyhjän päälle joten lähdin sitten taas maanpakoon sveitsiin. olin emmalla kakkos aupairina puolitoista viikkoa saaristolaislasten kanssa ja söin hunajaleipiä.
oli aika hienoa asua emman kanssa hetki. sotkin sen huoneen, leikittiin meikkausleikkejä ja leivottiin. käytiin ihmeellisessä au pair tapaamisessa ja hengattiin myös jonkun verran fisun puolella. koska emma on löytänyt itselleen sveitsiläisen prinssi alejandron (andrea), olin myös yötä eman sohvalla. sillä on ihan mieletön unkarilainen +30 kämppis joka kertoi mulle yöllä kauhutarinan. "this house used to be a barn and there was a man who hang himself JUST ABOVE YOU. true story". kun olin vähän aikaa nukkunut, huomasin että se roikkuu kattoparruissa. sitten löysin perheen marseillesista ja aloin punnita vaihtoehtoja. pariisin nirppanokat vai etelämeininki? nähty vai ei? pelkkää ranskaa vai myös englantia? kolme vai kaksi lasta? painotus on aika selkeä. Otin siis TGV = nopeavauhtijunan etelään!

Tykkään mun uudesta perheestä tosi paljon. Sen sanomisella ei ole merkitystä sillä sanoin niin edellisestäkin. Menen nyt päivä kerrallaan ja katsotaan sitten miltä tuntuu. Perhe on muuttamassa Australiaan ensi vuonna, mutta ajankohta ei ole selvä koska onhan se nyt aika kaukana ja hankala homma muutenkin. Eli saatan lähteä kotiin jo suunniteltua aikaisemmin. Sopii mulle sillä alkaa olla jo vähän ikävä.

l'école

Laly on kohta kaksi, mutta se aloittaa koulun jo ensi syksynä. Musta se on ihan järjetöntä, ei mitään järkeä, mutta ranskalaisille on outoa että ekaluokkalaiset on seitsemän. Kannattais kuitenkin kokeilla meiän tyylillä, kun ollaan kerta siinä niin hyviä, ja se on ainoa oikea tyyli. Ei kolmevuotiaiden koulu samanlaista ole kun suomen ekaluokka mutta ei kuitenkaan mikään päiväkotikaan. En ole hirveän kateellinen opettajalle, ne jää varmaan ajoissa eläkkeelle tai vaihtaa alaa.
En jotenkaan pysty käsittää tätä näiden koulusysteemiä muutenkaan. Päivät on tosi pitkiä, tänäänkin Maé ja Noa lähti aamulla kahdeksalta ja tuli kotiin vasta vähän ennen viittä. Siinä välissä on tietysti lounastauko, hei kamoon ihan tosissaan. Olisin itse lapsena tykännyt tosta lounastauosta koska olin niin nirso ruoan suhteen, mutta eihän siinä ole mitään järkeä että lapset menee kouluun kahdesti päivässä, varsinkaan kun ne on niin pieniä ettei voi laskea yksin kävelemään. Koulultakin on mahdollista saada ruoka mutta se on ilmeisesti aika kallista. Myös kaikki koulutavarat ostetaan itse.

homeboy

Tänään oli ensimmäinen päivä kun tuli hirveä koti-ikävä. En itkenyt viellä eli tästä päästään yli. Mutta olin facebookissa, ja Maé tuli kyselemään "kuka toi on? kuka toi on?" ja kerroin sille vähän mun kavereista ja näytin niiden kuvia. hahaha ps lasse se muuten nauroi sun kuville ! oot kova tekijä.

ami amis

Huomenna ranskalaiset lapset menevät kouluun!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! eli kissanpäivät. Laly on niin söpö että haluan vain työnnellä sitä rattaissa leikipuistoihin, ja nähdä kuinka muut on niin kateellisia siitä.

Pyörin tänään Divonnen keskustassa monta tuntia ihan vaan tajutakseni ettei siellä ihan oikeasti ole mitään. Tai on mutta niihin mulla ei sitten ole varaa. Sitten päätin mennä shoppailemaan ruokakauppaan, ihan mun lempihommia. Illemmalla sitten mentiin Rikken kanssa jätskille, missä oli erittäin törkeä tarjoilija, ja Charly'siin, missä oli niin huono meno (missä pikkulauantaikulttuuri!?) että lähdettiin ajelee ja kuuntelemaan kovaa jumptsjumpts musiikkia. Voin tähän väliin ylpeillä että se oli mun ensimmäinen kerta sitä lajia, mutta oli se parempaa kuin ranskan lastenlaulut.

se on mont blanc ja melkein kotiovelta!

Charly'sin salaovi

rendez-vous

Tän päivän huippukohta ihanien mikkisukkien oston jälkeen oli että sain soitettua tanskalaiselle Rikkelle joka asuu tässä ihan lähellä. Se oli tosi kiva ja tultiin hyvin juttuun, alan olla aika hyvä ensitreffeissä. Nyt tuntuu ihan mahtavalta että täällä lähellä on joku jonka kanssa voi hengailla ihan arki-iltana ilman mitään bussisekoiluja, ja käytössä on myös autokuljettaja jos joudun uusiin Coppet ongelmiin.
Kävin Rikken luona (syömässä hummusta) ja niillä on aika hulppea asunto. Myös perhe oli tosi mukavia ja lapset aivan hurmaavia. Ne puhuu englantia ja tuli pitämään mulle vähän show offia. Täällä lähellä asuu myös toinen tanskalainen au pair, ja nyonissa järjestetään jotain au pair kokoontumisia. Kyllä mä itselleni vielä kunnon jengin saan kasattua. Menin myös ekaa kertaa käymässä Divonne paikallisessa kun nyt kerran oli seuraakin, mutta hyvin lamehän se oli.
Tänne on muuten tullut ihan syksy jo, hirveen kylmä. Mua lohduttaa vain se että Suomessa on kylmempi HAH HAH.

LYON

Mulla oli taas lapsipakoviikonloppu.
Haluan muuttaa Lyoniin. Tässä pari syytä.

Mopoystävät

kirjakauppa

rhône

barbapapa

parfumerie

Lähdettiin lauantaina Emman kanssa  junalla Genevestä Lyoniin, missä meillä romanttisesti ole hotellihuone parisängyllä. Ajettiin karusellissa (2e!) ja kierrettiin vanhan kaupungin keskustassa. Illaksi käytiin ostamassa hotellille pullo roseviiniä (1,82e!) ja evästä, joiden jälkeen suunnattiin takaisin vanhaan kaupunkiin. Oltiin oikeaoppisina turisteina etukäteen katsottu pari paikkaa mihin suunnata, mutta eihän ne sitten ollut kivoja. Rue Stellaa etsiessä kuitenkin törmättiin onneksi pariin paikalliseen, jotka vei meidät oikein näpsäkälle kierrokselle. Ne puhui myös hyvää englantia, vaikka jostain alitajunnasta taisin revitellä ranskaakin. Lyonissa on tosi monta pientä baaria/pubia ja jotkut on vähän piilossa mutta päästiin kuitenkin aika kivoihin paikkoihin. Ilta meni mallikkaasti hyvässä seurassa ja Lyonin yö tuli tutuksi. Hotellille palattiin vasta 6:30, koska käveltiin. Älä kauhistu äiti, meidän reitti oli tosi helppo ja turvallinen.
Seuraavana päivänä meitä odotti kuitenkin ihan toisenlainen seikkailu kun oltiin paluumatkalla. Otettiin fiksuina tyttöinä halvempi juna, missä oli yksi vaihto. Matkan piti todelllisuudessa kestää vähän yli kaksi tuntia. Kävi kuitenkin niin hassu juttu, että siinä toisessa junassa mihin mentiin oli vaunuja kahteen eri paikkaan; Annecyyn ja Geneveen. Ei siis edes menty väärään junaan! Konnari ei tullut missään vaiheessa, eli kukaan ei ollut kertomassa meille että oltiin väärässä vaunussa. Jossain vaiheessa sitten huomattiin, että juna on ollut pysähdyksissä jo jonkun aikaa, ja alettiin ihmettelemään että ei tää nyt ainakaan Geneve ole. Tutkittiin junaa hetki ja tajuttiin että siellä ei ole ketään muita. Laiturin ystävällinen konnarimies sitten kertoi meille tilanteen, ja neuvoi meidät junaan mikä menee Annemasseen. Annemassesta piti sitten olla bussiyhteys Geneveen. Ihan mukavaa maakuntamatkailua sinänsä, mutta hetkeksi tuli kyllä avuton olo kun ei edes tiennyt onko sveitsin vai ranskan puolella. Eikä sieltä Annemassesta mitään busseja mennyt, vaan jouduttiin ottamaan taksi. Genevessä kohtasin taas ongelman, kun tiesin ettei mulla  mene enää busseja Divonneen, eikä kukaan pystynyt hakemaan mua. Mulla alkaisi työt seuraavana aamuna seitsemältä. Kävin vaihtoehtoja läpi: menen Nyoniin ja ekalla bussilla Divonneen, menen Emmalle yöksi Givrinsiin ja lähden aamulla joskus neljältä, menen copettiin ja kävelen 7 kilsaa epävarmaan suuntaan. Ei hyvä. Olin jo ostanut lipun Emmalle asti, kun sitten muistettiin että Fredhän oli neuvonut mua menemään Coppettiin ja tulemaan sieltä taksilla, koska se ei pystynyt hakemaan. Aika itsestään selvä ratkaisu sinänsä, liian vähän unta selkeästi alla. Menin siis Coppettiin. Junassa istuessa oli ihan varma että päivän teeman mukaisesti joko a)saan sakot koska en ole ostanut lippua valmiiksi tai b)päädyn jonnekin italiaan. Ongelma oli kuitenkin siinä että Coppetissa ei ollut ainuttakaan taksia, ja kun yritin soittaa annettuun numeroon, se ei vastannut kukaan. Mun kanssa samasta junasta kuitenkin tuli myös joku tyttö, joka jäi selkeästi odottelemaan kyytiä. Menin kysymään siltä taksineuvoja, mutta kun senkään antama numero ei toiminut, se tarjoutui viemään mut kotiin kunhan sen äiti saapuu. mikä pelastus! ne oli molemmat viellä tosi mukavia. Pääsin lopulta ihan kotiovelle asti, ja vain kolme tuntia suunniteltua myöhemmin.

nutella

Lapset rakastuivat mun ipodiin ja myös mun musiikkiin. In your face teille jotka väittää mun musiikkimakua huonoksi. Jos joku ei ole vielä keksinyt mulle joululahjaideaa, niin tilavampi ipod olisi kiva.

Maé

Laly

Tänään oltiin taas aika villikkoja, esimerkiksi sain ostoskorista päähäni, mutta olin äsken nukuttamassa Maéa ja se sanoin mulle "Essi, je t'aime". Tulin kuitenkin siihen tulokseen että haluan ensimmäisen ja ainoan lapseni aikaisintaan kymmenen vuoden päästä, koska tulisin muuten varmaan hulluksi. Mun ymmärrys katolilaisten suhtautumisesta ehkäisyyn on vähän järkkynyt, mutta kai paavin on helppo määrätä sellaisesta jos sillä ei ole omia lapsia.

Huomenna lähden Emman kanssa Lyoniin. Mun piti nukkua varastoon mutta ei siitä oikein tullut mitään. Yritin saada lapsiakin katsomaan tänään paljon videoita että olisin voinut vähän ummistaa silmiä samalla.... ja opin että lapset leikkii mielellään päiväunia mutta ei oikeasti nuku niitä!

PS. olin tänään oikea ranskalainen syötyäni itsetehtyjä nutellecrêpejä. Ja aamupalaksi nutellapaahtoleipää.