Tää aamu alkoi tosi kivasti sillä että vähän nippanappa saavuin lentokentälle kun missattiin oikee kehä. Mutta se onkin ainoa asia mistä viitsin valittaa... ei vaan kiitos tuulialle kyydistä! Lennot meni tosi hyvin enkä tavallisesta poiketen pelännyt yhtään, vaikka meninkin air balticilla...yyyh. Sitten jännitin kauhusta kaikkosena että mitähän mä tekisin jos mua vastassa ei oliskaan ketään. Olisin jäänyt varmaan asumaan sinne lentokentälle niinkuin se saksalainen nainen.
Onneksi mun huolet oli turhia enkä joutunt nalliksi kalliolle. Vastaanotto oli tosi lämmin, Noa(6), Maé(4) ja Laly(2) rakastuivat muhun heti(no hei ylläri!) Ja kyllä mäkin aika nopeesti sulin kun ne on niin söpöjä, sellaisia asustelapsia. Ei mitään tukevia ja määräileviä. Syötiin yhdessä quichejä ja meikattiin toisiamme, nyt tiedän ainakin ketkä tulee tekee mulle häämeikin ! Mut vietiin myös kaupunkikierrokselle ja se oli se todellinen sulatus. Täällä on karuselli keskellä keskustaa, kaikki talot on suoraan elokuvista ja ihmiset huutelee bonjouria. Täällä myös tuoksuu hyvälle eikä kesäkään taidaa hetkeen loppua.
Kielimuuri on kyllä aikamoinen. Ranskan ymmärtäminen on ehkä vielä vaikeampaa kuin jääkiekon, eikä meillä oikein ole mitään kunnolista yhteistä kieltä. Saksaranskaenglantiviittomilla mennään. Onneksi Noa kuitenkin esitteli mulle taloa tyylillä "tässä on jääkaappi. Siellä on ruokaa. Tässä on lusikoita, ja tässä on haarukoita. Nämä ovat laseja". Pienestä on hyvä lähteä. Ja talosta puheen ollen, tää on aivan mahtava. Kuntosali ja kotiteatteri ei oo mulle ainkaan perushuttuu. Tää talo, siis mun kotini, on vasta rakennettu ja kaikki on ihan vimpan päälle. Myös kaikki elektroniikka on ihan ihmeellistä mulle. Mulla on myös tosi kiva huone ja heti alkoi tuntua kodilta kun sain vaatteet (35 kiloa tavaraa, ihan oikeasti ei kaduta) kaappiin. Luojan kiitos mun asenne oli lähtiessä tosi piloille peloteltu, koska nyt tuntuu niin hyvältä.
Kun mun asiat tuntuu olevan nyt niin hyvin niin toivon todellakin ettei tän pinnan alta paljastu mitään painajaista. Mulle ollaan oltu tosi mukavia ja heti kun tarvitsee jotain, tai oikeastaan jo ennen kuin edes tajuaa tarvitsevansa, se on valmiina. Eikä toi kolme lastakaan tunnu ihan ylitsepääsemättömältä. Eli ei tää ihan läpimätää ole. Toivoisin vaan saavani nyt äkkiä täältä kavereita, ja mulle onneksi kerrottiinkin että täällä päin noita au paireja on tosi monella. myös tuttavaperheillä. ja yksi suomalainenkin!
Meen nyt kuitenkin tutustumaan lisää ranskalaiseen cuisineen, jos sais vaikka vähän sitä punkkua, hehe
A bientôt
