Eilisistä suunnitelmista poiketen en mennytkään tänään piknikille katsomaan ilotulitusta vaan lähdin Nyoniin tsekkaamaan paikallista pubikulttuuria.
Mellie, mun varaäiti, kertoi ja aikaisemmin sen tuttavaperheen suomalaisesta au pairista, joka asuu 20 km päässä Sveitsin puolella Givrinsissä. Suomessa toi matka tuntuisi muuten ihan liian pitkältä. Joka tapauksessa olin tosi positiivisesti yllättynyt kun mulle kerrottiin että voitaisiin tänään tavata. Mut tultiin hakemaan kahdeksan aikaan ja kuskattiin Nyoniin ja mut jopa tarjouduttiin viemään kotiin koska viimeinen bussi välillä Nyon-Divonne lähtee kahdeksalta (?), asunko lehmien keskellä. Olen tottunut siihen että busseja kulkee.
Mun ja Emman ensitreffit sujuivat kivasti, oli ihanaa puhua välillä Suomea ja muutenkin vertailla kokemuksia. Emman perhe on suomalais ruotsalainen, joten jyrkkää kielimuuria ei ole, tai ei oikeastaan mitään muuria. Perheen isä Pasi oli neuvonut meidät paikalliseen eli "fishermen's pubiin" joka oli hyvin irkkutyylinen. Sinne kerääntyi paljon paikallistta väkeä viettämään lauantaita. Myös muutama lapsi. Aika kotoisa olo tuli vessassa kun viereinen koppi täyttyi oksennusäänistä, kyllä täälläkin osataan. Kun oltiin lähdössä pois, pubin ulkopuolella joku poika tuli kertomaan meille että sen kaveri on halunnut tulla juttelemaan koko illan meidän kanssa mutta ei ole uskaltanut. Poikia oli kolme ja yksi näytti ihan suomalaiselta, mutta lopulta paljastui että ne oli ihan oikeasti niitä irlantilaisia. Ne väitti olevansa parikymppisiä lakiopiskelijoita mutta oikeasti ne näytti noin 16v. mopoilijoilta. Ehkä kuitenkin tavataan viellä jos satutaan samaan aikaan fishermen'siin. Nyt vielä kuitenkin ootan että opin puhumaan ranskaa sen verran että pystyisin etsiä ihan paikallisia tuttavuuksia.
