adieu

kivasti vierähti pari viikkoa ja paljon on tapahtunut sillä välillä. kotipaikkakunta vaihtui 475km etelämmäs eli Marseilleen eteläranskaan, mikä on muuten yksi ihan parhaista kaupungeista ikinä!
vanhan perheen kanssa meni sukset vähän ristiin. No ei aivan mutta se paikka ei tuntunut musta hyvältä ja ajattelin että jos aion viettää aikaa pois suomesta kaukana kaikesta mikä on jo sinänsä vaikeaa, niin teen sen sit tyylillä. mikä tarkoittaa että en halua kitua missään loukussa josta ei pääse mihinkään helposti. ja nyt pääsen 900 000 ihmisen keskelle kotiovelta suoralla bussilla 2,6e. kuin hienoa voi olla.

salut genevejärvi

kyliä

gayish

Kaikki tapahtui aika nopeasti. Kelailin asiota yhden erittäin rankan päivän jälkeen mikä siis sisälsi paljon löyntejä, potkuja ja itkuja lapsilta. Päätin laittaa mun tunnukset takaisin au pair worldiin jos sieltä löytis jotain uutta jännää ja ehkä vartin sisällä sain puhelun Versaillesista: "moi haluisitko tulla tänne au pairiksi. asutaan ihan lähellä pariisia. tarvitaan tänne joku kahden viikon sisällä". jäin vähän suu auki ja olin ihan koomassa loppuillan, vaikka käytiin katsomassa ulkoilmaleffaa ja pubittamassa. Sain vähän rohkaisua suomesta, kiitos hirveästi siitä, ja aamulla keräsin kaiken rohkeuteni ja ilmoitin että en viihdy täällä ja haluan varmaankin vaihtaa perhettä. sitten lähdin emmalle evakkoon sveitsiin.
Seuraavana päivänä menin takaisin kotiin juttelemaan asioista. Mulla oli sellainen idea, että kerron perheelle mahdollisimman ajoissa mun lähtöaikeista ettei ne joutuisi huonoon tilanteeseen mikä ei osoittautunut järkeväksi tempuksi eli kusin omille sukille.Yritin ehdottaa että voisin jäädä vielä viikoksi, mutta mulle annettiin kaksi vaihtoehtoa: lähdet aamulla tai kahden viikon päästä. en olisi pystynyt enää jäämään niin pitkäksi aikaa, koska olin aika varma että lähden versaillesiin ja olisin aika varmasti saanut jonkinlaisen mielenterveyshäiriön. jäin vähän tyhjän päälle joten lähdin sitten taas maanpakoon sveitsiin. olin emmalla kakkos aupairina puolitoista viikkoa saaristolaislasten kanssa ja söin hunajaleipiä.
oli aika hienoa asua emman kanssa hetki. sotkin sen huoneen, leikittiin meikkausleikkejä ja leivottiin. käytiin ihmeellisessä au pair tapaamisessa ja hengattiin myös jonkun verran fisun puolella. koska emma on löytänyt itselleen sveitsiläisen prinssi alejandron (andrea), olin myös yötä eman sohvalla. sillä on ihan mieletön unkarilainen +30 kämppis joka kertoi mulle yöllä kauhutarinan. "this house used to be a barn and there was a man who hang himself JUST ABOVE YOU. true story". kun olin vähän aikaa nukkunut, huomasin että se roikkuu kattoparruissa. sitten löysin perheen marseillesista ja aloin punnita vaihtoehtoja. pariisin nirppanokat vai etelämeininki? nähty vai ei? pelkkää ranskaa vai myös englantia? kolme vai kaksi lasta? painotus on aika selkeä. Otin siis TGV = nopeavauhtijunan etelään!

Tykkään mun uudesta perheestä tosi paljon. Sen sanomisella ei ole merkitystä sillä sanoin niin edellisestäkin. Menen nyt päivä kerrallaan ja katsotaan sitten miltä tuntuu. Perhe on muuttamassa Australiaan ensi vuonna, mutta ajankohta ei ole selvä koska onhan se nyt aika kaukana ja hankala homma muutenkin. Eli saatan lähteä kotiin jo suunniteltua aikaisemmin. Sopii mulle sillä alkaa olla jo vähän ikävä.

l'école

Laly on kohta kaksi, mutta se aloittaa koulun jo ensi syksynä. Musta se on ihan järjetöntä, ei mitään järkeä, mutta ranskalaisille on outoa että ekaluokkalaiset on seitsemän. Kannattais kuitenkin kokeilla meiän tyylillä, kun ollaan kerta siinä niin hyviä, ja se on ainoa oikea tyyli. Ei kolmevuotiaiden koulu samanlaista ole kun suomen ekaluokka mutta ei kuitenkaan mikään päiväkotikaan. En ole hirveän kateellinen opettajalle, ne jää varmaan ajoissa eläkkeelle tai vaihtaa alaa.
En jotenkaan pysty käsittää tätä näiden koulusysteemiä muutenkaan. Päivät on tosi pitkiä, tänäänkin Maé ja Noa lähti aamulla kahdeksalta ja tuli kotiin vasta vähän ennen viittä. Siinä välissä on tietysti lounastauko, hei kamoon ihan tosissaan. Olisin itse lapsena tykännyt tosta lounastauosta koska olin niin nirso ruoan suhteen, mutta eihän siinä ole mitään järkeä että lapset menee kouluun kahdesti päivässä, varsinkaan kun ne on niin pieniä ettei voi laskea yksin kävelemään. Koulultakin on mahdollista saada ruoka mutta se on ilmeisesti aika kallista. Myös kaikki koulutavarat ostetaan itse.

homeboy

Tänään oli ensimmäinen päivä kun tuli hirveä koti-ikävä. En itkenyt viellä eli tästä päästään yli. Mutta olin facebookissa, ja Maé tuli kyselemään "kuka toi on? kuka toi on?" ja kerroin sille vähän mun kavereista ja näytin niiden kuvia. hahaha ps lasse se muuten nauroi sun kuville ! oot kova tekijä.

ami amis

Huomenna ranskalaiset lapset menevät kouluun!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! eli kissanpäivät. Laly on niin söpö että haluan vain työnnellä sitä rattaissa leikipuistoihin, ja nähdä kuinka muut on niin kateellisia siitä.

Pyörin tänään Divonnen keskustassa monta tuntia ihan vaan tajutakseni ettei siellä ihan oikeasti ole mitään. Tai on mutta niihin mulla ei sitten ole varaa. Sitten päätin mennä shoppailemaan ruokakauppaan, ihan mun lempihommia. Illemmalla sitten mentiin Rikken kanssa jätskille, missä oli erittäin törkeä tarjoilija, ja Charly'siin, missä oli niin huono meno (missä pikkulauantaikulttuuri!?) että lähdettiin ajelee ja kuuntelemaan kovaa jumptsjumpts musiikkia. Voin tähän väliin ylpeillä että se oli mun ensimmäinen kerta sitä lajia, mutta oli se parempaa kuin ranskan lastenlaulut.

se on mont blanc ja melkein kotiovelta!

Charly'sin salaovi

rendez-vous

Tän päivän huippukohta ihanien mikkisukkien oston jälkeen oli että sain soitettua tanskalaiselle Rikkelle joka asuu tässä ihan lähellä. Se oli tosi kiva ja tultiin hyvin juttuun, alan olla aika hyvä ensitreffeissä. Nyt tuntuu ihan mahtavalta että täällä lähellä on joku jonka kanssa voi hengailla ihan arki-iltana ilman mitään bussisekoiluja, ja käytössä on myös autokuljettaja jos joudun uusiin Coppet ongelmiin.
Kävin Rikken luona (syömässä hummusta) ja niillä on aika hulppea asunto. Myös perhe oli tosi mukavia ja lapset aivan hurmaavia. Ne puhuu englantia ja tuli pitämään mulle vähän show offia. Täällä lähellä asuu myös toinen tanskalainen au pair, ja nyonissa järjestetään jotain au pair kokoontumisia. Kyllä mä itselleni vielä kunnon jengin saan kasattua. Menin myös ekaa kertaa käymässä Divonne paikallisessa kun nyt kerran oli seuraakin, mutta hyvin lamehän se oli.
Tänne on muuten tullut ihan syksy jo, hirveen kylmä. Mua lohduttaa vain se että Suomessa on kylmempi HAH HAH.

LYON

Mulla oli taas lapsipakoviikonloppu.
Haluan muuttaa Lyoniin. Tässä pari syytä.

Mopoystävät

kirjakauppa

rhône

barbapapa

parfumerie

Lähdettiin lauantaina Emman kanssa  junalla Genevestä Lyoniin, missä meillä romanttisesti ole hotellihuone parisängyllä. Ajettiin karusellissa (2e!) ja kierrettiin vanhan kaupungin keskustassa. Illaksi käytiin ostamassa hotellille pullo roseviiniä (1,82e!) ja evästä, joiden jälkeen suunnattiin takaisin vanhaan kaupunkiin. Oltiin oikeaoppisina turisteina etukäteen katsottu pari paikkaa mihin suunnata, mutta eihän ne sitten ollut kivoja. Rue Stellaa etsiessä kuitenkin törmättiin onneksi pariin paikalliseen, jotka vei meidät oikein näpsäkälle kierrokselle. Ne puhui myös hyvää englantia, vaikka jostain alitajunnasta taisin revitellä ranskaakin. Lyonissa on tosi monta pientä baaria/pubia ja jotkut on vähän piilossa mutta päästiin kuitenkin aika kivoihin paikkoihin. Ilta meni mallikkaasti hyvässä seurassa ja Lyonin yö tuli tutuksi. Hotellille palattiin vasta 6:30, koska käveltiin. Älä kauhistu äiti, meidän reitti oli tosi helppo ja turvallinen.
Seuraavana päivänä meitä odotti kuitenkin ihan toisenlainen seikkailu kun oltiin paluumatkalla. Otettiin fiksuina tyttöinä halvempi juna, missä oli yksi vaihto. Matkan piti todelllisuudessa kestää vähän yli kaksi tuntia. Kävi kuitenkin niin hassu juttu, että siinä toisessa junassa mihin mentiin oli vaunuja kahteen eri paikkaan; Annecyyn ja Geneveen. Ei siis edes menty väärään junaan! Konnari ei tullut missään vaiheessa, eli kukaan ei ollut kertomassa meille että oltiin väärässä vaunussa. Jossain vaiheessa sitten huomattiin, että juna on ollut pysähdyksissä jo jonkun aikaa, ja alettiin ihmettelemään että ei tää nyt ainakaan Geneve ole. Tutkittiin junaa hetki ja tajuttiin että siellä ei ole ketään muita. Laiturin ystävällinen konnarimies sitten kertoi meille tilanteen, ja neuvoi meidät junaan mikä menee Annemasseen. Annemassesta piti sitten olla bussiyhteys Geneveen. Ihan mukavaa maakuntamatkailua sinänsä, mutta hetkeksi tuli kyllä avuton olo kun ei edes tiennyt onko sveitsin vai ranskan puolella. Eikä sieltä Annemassesta mitään busseja mennyt, vaan jouduttiin ottamaan taksi. Genevessä kohtasin taas ongelman, kun tiesin ettei mulla  mene enää busseja Divonneen, eikä kukaan pystynyt hakemaan mua. Mulla alkaisi työt seuraavana aamuna seitsemältä. Kävin vaihtoehtoja läpi: menen Nyoniin ja ekalla bussilla Divonneen, menen Emmalle yöksi Givrinsiin ja lähden aamulla joskus neljältä, menen copettiin ja kävelen 7 kilsaa epävarmaan suuntaan. Ei hyvä. Olin jo ostanut lipun Emmalle asti, kun sitten muistettiin että Fredhän oli neuvonut mua menemään Coppettiin ja tulemaan sieltä taksilla, koska se ei pystynyt hakemaan. Aika itsestään selvä ratkaisu sinänsä, liian vähän unta selkeästi alla. Menin siis Coppettiin. Junassa istuessa oli ihan varma että päivän teeman mukaisesti joko a)saan sakot koska en ole ostanut lippua valmiiksi tai b)päädyn jonnekin italiaan. Ongelma oli kuitenkin siinä että Coppetissa ei ollut ainuttakaan taksia, ja kun yritin soittaa annettuun numeroon, se ei vastannut kukaan. Mun kanssa samasta junasta kuitenkin tuli myös joku tyttö, joka jäi selkeästi odottelemaan kyytiä. Menin kysymään siltä taksineuvoja, mutta kun senkään antama numero ei toiminut, se tarjoutui viemään mut kotiin kunhan sen äiti saapuu. mikä pelastus! ne oli molemmat viellä tosi mukavia. Pääsin lopulta ihan kotiovelle asti, ja vain kolme tuntia suunniteltua myöhemmin.

nutella

Lapset rakastuivat mun ipodiin ja myös mun musiikkiin. In your face teille jotka väittää mun musiikkimakua huonoksi. Jos joku ei ole vielä keksinyt mulle joululahjaideaa, niin tilavampi ipod olisi kiva.

Maé

Laly

Tänään oltiin taas aika villikkoja, esimerkiksi sain ostoskorista päähäni, mutta olin äsken nukuttamassa Maéa ja se sanoin mulle "Essi, je t'aime". Tulin kuitenkin siihen tulokseen että haluan ensimmäisen ja ainoan lapseni aikaisintaan kymmenen vuoden päästä, koska tulisin muuten varmaan hulluksi. Mun ymmärrys katolilaisten suhtautumisesta ehkäisyyn on vähän järkkynyt, mutta kai paavin on helppo määrätä sellaisesta jos sillä ei ole omia lapsia.

Huomenna lähden Emman kanssa Lyoniin. Mun piti nukkua varastoon mutta ei siitä oikein tullut mitään. Yritin saada lapsiakin katsomaan tänään paljon videoita että olisin voinut vähän ummistaa silmiä samalla.... ja opin että lapset leikkii mielellään päiväunia mutta ei oikeasti nuku niitä!

PS. olin tänään oikea ranskalainen syötyäni itsetehtyjä nutellecrêpejä. Ja aamupalaksi nutellapaahtoleipää.

Parasseux

Olen ihan koomassa univajeen takia enkä yhtään tajua ajankulkua. Onneksi huomenna alkaa viikonloppu (!) ja saan ehkä nukkua. Ja ehkä jotain muutakin piristävää.
Tänään ei mitään uutta lapsirintamalla. Ne tykkää vähän kyttyrää kun en oikein juttele niiden kanssa. Luojan kiitos tänäänkin oli tosi lyhyt päivä, enkä joutunut olla lasten kanssa yksin, vaan jäin auttamaan siivoojaa kotiin. Esitin sille että mulla on hirveästi tekemistä mutta oikeasti vähän lööbailin, koska sen hommahan se siivoaminen on. Menin kuitenkin lasten kanssa puistoon ja kun palasin, romahdin sängylle ja nukahdin. Sitten katsoin kelloa ja nukahdin uudestaan.
Nukkumisen jälkeen lainasin mellien pyörää ja kävin Chavannesin ostoskeskuksella. Siellä rakastuin Swatchin soundless dance kelloon ja barbababa vaakaan, ja vaikken vaakoihin uskokaan, aion vielä raahata sen suomeen. Myöhemmin illalla mut piti hereillä vaan viikonlopun suunnittelu, nokka kohti Lyonia mutta siitä sitten lisää myöhemmin. Olin myös niin laiskianen(=parasseux), että vaikka sain tänään lähellä asuvan tanskalaisen au pairin numeron, en millään jaksanut soittaa sille. Toivottavasti kuitenkin tavataan pian, kunhan saan vähän kerättyä voimia. Tarvin varmaan talviunet tähän väliin.

fripouilles

Tänään lapsilla oli joku ihme aggressiokohtaus ja itkuraivari päivä ja oli aika kamalaa. onneksi vain se kolme tuntia, mikä oli ainakin 2h55 likaa... ei enää näitä päiviä.
Heti kun pystyin livahdin Nyoniin. Se on kyllä jo aika nähty paikka, joten viikonloppusuunnitelmissa pieni trippi välillä Ranskankin puolelle, kun täällä kuitenkin asun. Ohjelmassa tänään oli uintia ihan jäätävässä Genevejärvessä, vaikka ilma oli sellainen että kengistä jäi heti rumat rusketusrajat. Täällä syksy vaikuttaa ilmeisesti vaan veteen. Rannalla meitä viihdytti joku harmaantunut hippisoittaja joka kuvasi esiintymistään, ja tietysti vastarannan Mont Blanc jonka näin kunnolla ensimmäisen kerran. On muuten hiano ja kelpais mennä stigalla.
Myöhemmin katsastin paikallisen mäkkärin ja asiantuntijana järkytyin hinnoista ihan hirveästi. kuka hullu maksaa kympin bigmacistä!? nyt on ainakin helppo alkaa lahduttamaan. Tän järkytyksen jälkeen lähdin kotiin bussilla, joka oli niin myöhäinen, eli yhdeksältä, ettei se mennyt ihan perille asti ja jouduin kävelemään Chavannes-de-Bogisista. Onneksi mulle sattui totaalisesti lahden liikenteen kuskeista eroava kuski joka jäätti mut pois läheiselle liikenneympyrälle. Oli silti pelottavaa kävellä pimeässä tienpientareella vailla karttaa ja varmaa  määränpäätä. Mutta osasin, eli voin jatkaa tällä iltalenkkeily tyylillä. Ehkä se kulutti mun syömät kaks ja puol maailman tokaparasta jäätelöpalloa(ei mennyt ben&jerry'sin ohi).

onze heures

tänään oli rankka11 tunnin rupeama. Älkää nyt lukeko tätä niin että mua ylityöllistetään ja orjuutetaan, tää oli ihan poikkeustapaus ja huomenna nautin vain kolmesta tunnista ! Noa oli papin kanssa koko päivän joten mä, Maé ja Laly hengailtiin kolmestaan ja kaikki meni aika hienosti vaikka välillä itkettiin ja paljon.Kielikin melkein sujui ja kävin muutamankin puhelinkeskustelun ranskaksi. Katsoin myös Hortonin ja Kaunottaren ja kulkurin ranskaksi (paljon parempi niin). Hortonin aikana taisin nukahtaakin hetkeksi ku ollaan katsottu sitä alkua jo pari kertaa, mutta olen niin väsynyt etten millään jaksa nyt nukkua. 
Huomenna kahdentoista jälkeen aion liueta jonnekin muille alueille joten au revoir.

le week-end

olen viettänyt viikonloppua muualla kuin kotona ja pitänyt hauskaa muuten kuin koneella. eka postaustauko!

Emman pihan lampaat ja ilkeä pässi

Nyon. vuoria  on ihan ok vaan jäädä tuijottamaan.

Perjantaina heti töiden loputtua ryntäsin ensimmäiseen bussiin kohti coppet-nyon-givrins akselia, eli sveitsiin. Siellä on hauskempi hengaa kuin täällä vaikka onkin kallista. Tykkään sveitsistä koska täälläpäin siellä puhutaan ranskaa ja kaikissa taloissa on ikkunaluukut. mäkin haluan sellaiset siniset.
Perjantaina lähdettiin Emman kanssa Nyoniin. Fishermen'sissä tavattiin toinen Emma, joka on Englannista mutta ollut täällä vuoden au pairina. Emma kaksi on erittäin puhelias vahvalla brittiaksentelilla varustettu tosibritti mutta hauska tyyppi joka huutaa kovaa kanssa-autoilijoille.
Se ainoo paikallinen oli ihan täynnä ja saatiin monta juttukaveria. Joitain kivoja, ja joitain vähän epämiellyttävämpiä. Paikalla oli myös samaiset mopopojat edellisviikolta. Myöhemmin siirryttiin L'ater yökerho/klubi/luolaan joka oli erittäin pieni ja asiakaskuntakin vähintään kyseenalaista. Ikähaarukka oli 20-ainakin50, ja ihmiset oli erittäin tuttavallisia. Se oli ihan hauskaa, sillä illan edetessä ranskakin alkoi sujumaan. Emma onneksi myös bongasi meille seurueen jolta sai ilmaista juomaa, koska sisäänpääsy oli 20 frangia. Puhun nyt siis n. 20 neliön kammiosta. En tiedä kuuluiko tääkin samaan seurueeseen, mutta suututin yhden norjalaisen sanomalla että suomessa oksentamista sanotaan norjan puhumiseksi, mutta sehän on aivan totta. Vinkki vierailijoille: isonenäisiä miehiä kannattaa varoa, sillä mitä isompi nenä sen vanhempi ja inhottavampi. Täällä on joku nenägeeni ja mä taidan olla nenämagneetti.
Lauantaina tuli ikävä lahtea ja kebabia. Pitää ottaa selvää paikallisesta tarjonnasta. Vahdin Emman kanssa koko päivän saaristolaislapsia ja vaikka Emmakaks oli kutsunut meidät sen luokse illanistujaisiin, mentiin nukkumaan lauantaina ennen kahtatoista ihan tyytyväisinä.
Sunnuntaina aamupäivällä mentiin uimaan Genevejärvelle, missä vähän paloin. Se järvi on ihan hirveän iso ja näyttää ihan mereltä. Oli aika jännittävää kun siellä ilmeisesti oli purjehduskilpailuja ja aina välillä kuului sellaisia sota on syttynyt!- lähtölaukauksia. Kun oltiin saatu tarpeeksi auringosta, mikä muuten täällä on paljon polttavampi kuin normaali aurinko, ja ponttoonista lähdettiin taas Nyoniin. Käytiin katsomassa ranskaksi dubattu sexy danse trois elokuva, jossa ainoat katsojat oli emma, emma, mä ja joku yksinäinen nainen joka huuteli ihan tajuttomia kommentteja koko elokuvan ajan. Hauskoja on myös ne leffan aikana tulevat mainoskatkot. Elokuvanautinon jälkeen sain emmakakkoselta kyydin divonneen sen ihanalla turkoosilla twingolla, ja huomasin etten vieläkään osaa kotiin pimeässä.

Paluu arkeen alkoi väsyneesti tänään, enkä jaksa millään odottaa huomista 11 tunnin ikuisuutta.... huoh.
Täällä kaupat on muuten vielä kesälomalla, niinkuin kaikki muukin. Luulin että siestailu ja mañanailu on enemmän espanjalaisten hommia mutta olin väärässä. Kaupat on kiinni maanantaisin.

pinna

oon ihan kuolemanväsynyt koska lapset ei ollut ollenkaan yhteistyökykyisiä tänään mun kanssa. tässä kuitenkin vähän päivän tunnelmia

JURA

lasten kanssa piknikillä

play-doh taiteliamoment

tata

Tata on Lalyn mulle antama lempinimi. Herttaista. Olen myös "si" tai "isi". Oon aina aatellut että mulla on ihan helposti sanottava nimi, mut aina uutta auringon alla. Tänään hengasin taas yllätyksellisesti lapsien kanssa.He nukkuvat nyt joten ovat parhaimmillaan ja elämä hymyilee. ei vaa.

hyväksi haivaitut lelut

Koko aamupäivä leikittiin (riehuttiin) yhdessä ja mentiin iltapäivällä playdateille Nilsin, Livin ja Oton luo. Ne on Emman aupairlapset, jotka näyttää ihan saaristolaislapsilta. Suomalais-ruotsalainen perhe joka asuu sveitsissä on aika bueno yhdistelmä.On älytöntä miten niin pienet lapset osaa puhua hyvin kolmea kieltä! Givrins on kiva paikka, kaikissa taloissa on ihanat värikkäät ikkunaluukut ja lampailla on kellot kaulassa. Näkymät on sekä Juravuorille että Alpeille.
Ei me jääty oikeasti Givrinsiin, vaan mä ja Emma karattiin sieltä junalla Nyoniin, missä bongattiin sama suomalaisen näköinen irkkupoika joka oli Fishermen'sissä. Ei jääty juttelemaan. Mun piti lähteä jo ennen seitsemää, kun niitä busseja ei tosissaan kulje sen jälkeen. Harmi että oli niin vähän aikaa, koska Nyon on niin mukava paikka. Aiotaan mennä sinne taas perjantaina.
Bussista puheen ollen taisin mennä ensimmäistä kertaa ulkomailla yksin bussilla ja se oli  jännittävää. Kuski ei puhunut sanaakaan englantia. Lippua ostaessa multa kysyttiin olenko alle 16-vuotias, niin junassa kuin bussissakin... ens kerralla meen junnulipulla, ego ei vielä kestänyt.

Nyt Laly heräsi, eikä vanhemmat ole kotona ja se huutaa aina nähdessään mut. jes! hauskaa iltaa mulle.

Saperlipopette

Tänään oli aika rankka päivä kun jouduin olla yksin kaikkien lasten kanssa pitkään. On tosi vaikeeta pitää kolme lasta hiljaa äitin nukkuessa kun ei osaa sanoa TURPA KII. no enhän mä niin sanois. Tänään jouduin ensimmäistä kertaa käyttämään hermoavuksi suomenkielisiä kirosanoja kun kymppiin laskeminen ei enää tuntunut auttavan. Onneksi tää on pahinta aikaa, koska kohta Maé ja Noa menee kouluun enkä joudu kuuntelemeen kaikkia huutamassa ääää ä ä äää yhtä aikaa. Vielläkin kaikuu päässä. Niiden halailu ja pussailu vie kuitenkin mun koti-ikävän pois, eli pidän yhä lapsista.
Iltapäivällä pääsin Divonnen keskustaan(?) kiertelemään, se on niin ihana vaikka toki pieni. Miksi Lahti on ruma betonikasa? Taloista voi tehdä myös kivannäköisiä. Kaikki eteläisemmät kaupungit ottaa niin lungisti että hymyilyttää.

lounasta

parc d'attraction

Doucement!

the peace café

i<3geneve

pikku karuselli 1900

Viinipäiväkirja: tänään oli ensimmäinen viinitön päivä.

lapsipäivä

Tänään oli mun ensimmäinen päivä kun olin ihan yksin lasten kanssa, ja itseasiassa ihan pidin siitä. Kukaan ei kuollut tai mikään hajonnut. Laly ei vain ole tottunut olemaan erossa sen äidistä ja se huutaa kovaa, siis tosi kovaa. Lapset myös puhuu aika saman tasoista ranskaa mun kanssa. okei paljon parempaa. Mun ilta päättyi siihen että katsoin spidermanpukuisen pojan kanssa spidermaniä.

ps. viiniä saa vaikka loma on loppu

mun bébét, pienin puuttuu

genève

Olin tänään tänään treffeillä nro 2 Emman kanssa ja ensimmäistä kertaa Genevessä. Se oli kyllä tosi nasta mesta. Ympäri kaupunkia on sellaisia jatkuvasti juoksevia vesiautomaatteja mistä tulee eviania, se on aika hienoa. Siellä on myös paljon kauppoja mihin suuntaan heti ekana palkkapäivänä: Chanel, Louis Vuitton, Louboutin... unissani, koska palkka on pieni. Gevene, kuten koko sveitsi, on aika kallis paikka. Eli samaa hintatasoa suomen kanssa. On muuten niin raivostutavaa ettei siellä voi olla euroja! inhoan kaikkia muita valuuttoja, varsinkin jos vaihtokurssi on 1,35. Eihän siinä ole mitään rotia, ne paskiaiset haluaa vaan vaikeuttaa ihmisten elämää. Muuten ihan pidän sveitsistä. Paikallinen pubi Demi Lune oli myös mukava. Nyt tavoitteena on oppia tuntemaan paikka kuin omat taskut, jotka on yleensä tyhjät eli helposti tunnettavissa.
On tosi turhauttavaa että Divonnessa on kyllä juna-asema, mutta sinne ei tule junia, vaan se toimii bussiasemana, ja bussit kulkee ihan miten sattuu. Ehkä mä viellä opin ymmärtämään niitä, kun täällä lähellä on paljon kaupunkeja mihin haluan mennä. Ei ole kivaa että mua täytyy kuskata, ihan kun kolmen lapsen vanhemmilla ei olisi muuta tekemistä. Ainoa positiivinen juttu on se että kun Fred haki mut Geneven juna-asemalta, ei jouduttu käyttämään englantia koko matkan aikana! noin 20 min, mut ihan sama.
Huomenna mulla on eka varsinainen työpäivä ja oon kauhuissani. Onneksi lasten kanssa on helpompi olla idiootti kun aikuisten, koska ne ei tajua sitä, ja koska ne korjaa mun kielivirheitä jatkuvasti ja opettaa mua. Niille pystyy myös vastata kyllä joka kysymykseen ja hymyillä typeränä. Silti ensi perjantaina saattaa olla sellainen olo että vihaan lapsia. kunnon au pairin puhetta!

Geneven iltapäiväpelit

tärskyt!

Eilisistä suunnitelmista poiketen en mennytkään tänään piknikille katsomaan ilotulitusta vaan lähdin Nyoniin tsekkaamaan paikallista pubikulttuuria.
Mellie, mun varaäiti, kertoi ja aikaisemmin sen tuttavaperheen suomalaisesta au pairista, joka asuu 20 km päässä Sveitsin puolella Givrinsissä. Suomessa toi matka tuntuisi muuten ihan liian pitkältä. Joka tapauksessa olin tosi positiivisesti yllättynyt kun mulle kerrottiin että voitaisiin tänään tavata. Mut tultiin hakemaan kahdeksan aikaan ja kuskattiin Nyoniin ja mut jopa tarjouduttiin viemään kotiin koska viimeinen bussi välillä Nyon-Divonne lähtee kahdeksalta (?), asunko lehmien keskellä. Olen tottunut siihen että busseja kulkee.
Mun ja Emman ensitreffit sujuivat kivasti, oli ihanaa puhua välillä Suomea ja muutenkin vertailla kokemuksia. Emman perhe on suomalais ruotsalainen, joten jyrkkää kielimuuria ei ole, tai ei oikeastaan mitään muuria. Perheen isä Pasi oli neuvonut meidät paikalliseen eli "fishermen's pubiin" joka oli hyvin irkkutyylinen. Sinne kerääntyi paljon paikallistta väkeä viettämään lauantaita. Myös muutama lapsi. Aika kotoisa olo tuli vessassa kun viereinen koppi täyttyi oksennusäänistä, kyllä täälläkin osataan. Kun oltiin lähdössä pois, pubin ulkopuolella joku poika tuli kertomaan meille että sen kaveri on halunnut tulla juttelemaan koko illan meidän kanssa mutta ei ole uskaltanut. Poikia oli kolme ja yksi näytti ihan suomalaiselta, mutta lopulta paljastui että ne oli ihan oikeasti niitä irlantilaisia. Ne väitti olevansa parikymppisiä lakiopiskelijoita mutta oikeasti ne näytti noin 16v. mopoilijoilta. Ehkä kuitenkin tavataan viellä jos satutaan samaan aikaan fishermen'siin. Nyt vielä kuitenkin ootan että opin puhumaan ranskaa sen verran että pystyisin etsiä ihan paikallisia tuttavuuksia.

etelämeininki

Mulla on mennyt sekä uni- että ruokarytmi ihan sekaisin. Normaalisti täällä syödään kolme kertaa päivässä, mutta tänään söin vain kaksi koska nukuin niin myöhään. Kolme kertaa päivässä on oikeastaan aika riittävä määrä, ja tänään näin hassuja ilmeitä kun kerroin että suomessa viisikin kertaa on vielä ihan normaali. Vielä hassumpia aiheutti se, että suomalaiset ei juo paljon viiniä. Täällä viiniä on tarjolla jatkuvasti koska "on loma" ja "saa paremmat unet". Aina löytyy hyvä syy.
Oon tavannut ihan hirveästi uusia ihmisiä. Tänään pyöräiltiin auringonkukkapeltojen läpi ostoskeskukselle (en käynyt kaupoissa) katsomaan Paulinea ja Lauricea, ja kun tultiin kotiin Papi ja Marie tulivat syömään illalista. Ne oli tosi mukavia ja kiinnostuneita musta ja puhui vielä englantia niin ymmärsin. Oon edelleen aika outkastia mitä ranskaan tulee. Katsottin tänään niitä lastenelokuviakin mutta en kyllä pysynyt yhtään kärryillä. Huomenna mennään jonkun uuden tuttavapariskunnan+kaksosten kanssa piqueniquer ja katsomaan ilotulitusta Lac du Divonnelle.

unessa

Kirjoitan vaan pitääkseni putkeä yllä? väsyttää hirveästi vaikka nukuin 12 tuntia viime yönä. Se johtuu varmasti tästä ilmastosta, ei lapsista tai kielestä. Tänään on mennyt paljon paremmin kuin eilen sen kielen kanssa, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää kun eilen meni niin syvälle metsään. Aion tästä lähin opiskella ranskaa lasten elokuvien parissa, niitä on täällä tosi paljon. Vielä kiinnostaisi lähempi tuttavuus tohon ruokakulttiin kun on aika jännä syödä sellaista minkä nimeä tai sisältöä ei tiedä. ei valittamista, emmä sillä. Opiskelin eilen jo juustoja, mistä en ennen oo pitänyt. nyt maistui.
Käytiin tänään Nyonissa ja muutenkin vähän kiertelemässä. Nyon on siis sveitsissä ja tuntuu ihan hassulta että sinne voi vaan mennä. Jos yrittäisi samaa sinne suomen palavaan itänaapuriin niin tulis varmaan ammutuksi.

tän kirjoitin oikeasti jo eilen mutta sitten nukahdin kesken. On muuten tosi  ihanaa herätä lasten huutoon

mikä helpotus

Myönnetään mä sorruin, oli pakko tehdä blogi. Tää on vaan helpompaa kuin kertoa kaikille erikseen. Nyt jos mulla olis vielä joku geeky ystävä joka osaisi tehdä tästä nätin, oon aika vesa.

Tää aamu alkoi tosi kivasti sillä että vähän nippanappa saavuin lentokentälle kun missattiin oikee kehä. Mutta se onkin ainoa asia mistä viitsin valittaa... ei vaan kiitos tuulialle kyydistä! Lennot meni tosi hyvin enkä tavallisesta poiketen pelännyt yhtään, vaikka meninkin air balticilla...yyyh. Sitten jännitin kauhusta kaikkosena että mitähän mä tekisin jos mua vastassa ei oliskaan ketään. Olisin jäänyt varmaan asumaan sinne lentokentälle niinkuin se saksalainen nainen.
Onneksi mun huolet oli turhia enkä joutunt nalliksi kalliolle. Vastaanotto oli tosi lämmin, Noa(6), Maé(4) ja Laly(2) rakastuivat muhun heti(no hei ylläri!) Ja kyllä mäkin aika nopeesti sulin kun ne on niin söpöjä, sellaisia asustelapsia. Ei mitään tukevia ja määräileviä. Syötiin yhdessä quichejä ja meikattiin toisiamme, nyt tiedän ainakin ketkä tulee tekee mulle häämeikin ! Mut vietiin myös kaupunkikierrokselle ja se oli se todellinen sulatus. Täällä on karuselli keskellä keskustaa, kaikki talot on suoraan elokuvista ja ihmiset huutelee bonjouria. Täällä myös tuoksuu hyvälle eikä kesäkään taidaa hetkeen loppua.

Kielimuuri on kyllä aikamoinen. Ranskan ymmärtäminen on ehkä vielä vaikeampaa kuin jääkiekon, eikä meillä oikein ole mitään kunnolista yhteistä kieltä. Saksaranskaenglantiviittomilla mennään. Onneksi Noa kuitenkin esitteli mulle taloa tyylillä "tässä on jääkaappi. Siellä on ruokaa. Tässä on lusikoita, ja tässä on haarukoita. Nämä ovat laseja". Pienestä on hyvä lähteä. Ja talosta puheen ollen, tää on aivan mahtava. Kuntosali ja kotiteatteri ei oo mulle ainkaan perushuttuu. Tää talo, siis mun kotini, on vasta rakennettu ja kaikki on ihan vimpan päälle. Myös kaikki elektroniikka on ihan ihmeellistä mulle. Mulla on myös tosi kiva huone ja heti alkoi tuntua kodilta kun sain vaatteet (35 kiloa tavaraa, ihan oikeasti ei kaduta) kaappiin. Luojan kiitos mun asenne oli lähtiessä tosi piloille peloteltu, koska nyt tuntuu niin hyvältä.

Kun mun asiat tuntuu olevan nyt niin hyvin niin toivon todellakin ettei tän pinnan alta paljastu mitään painajaista. Mulle ollaan oltu tosi mukavia ja heti kun tarvitsee jotain, tai oikeastaan jo ennen kuin edes tajuaa tarvitsevansa, se on valmiina. Eikä toi kolme lastakaan tunnu ihan ylitsepääsemättömältä. Eli ei tää ihan läpimätää ole. Toivoisin vaan saavani nyt äkkiä täältä kavereita, ja mulle onneksi kerrottiinkin että täällä päin noita au paireja on tosi monella. myös tuttavaperheillä. ja yksi suomalainenkin!

Meen nyt kuitenkin tutustumaan lisää ranskalaiseen cuisineen, jos sais vaikka vähän sitä punkkua, hehe

A bientôt